Ovatko kasviöljyt vaarallisia?

Jo vuosikymmenten ajan ihmisille on opetettu, että kasviöljyt ovat terveellisiä ja että useimpien tulisi lisätä niitä ruokavalioonsa. Kasviöljyt ovat muun muassa erinomainen omega-3- ja omega-6-rasvahappojen lähde, ja ne tunnetaan pehmeän rasvan tärkeimpänä muotona. Viime vuosina sosiaalisessa mediassa on kuitenkin alkanut kiertää lukuisia väitteitä, joiden mukaan kasviöljyt olisivat yksi suurimmista syistä moniin yleisiin kansansairauksiin – tai ainakin osaan niistä. Näitä ovat esimerkiksi metabolinen oireyhtymä, kohonnut verenpaine, tyypin 2 diabetes, korkea kolesteroli sekä hiljainen tulehdus.

Kasviöljyistä käydään kiivasta keskustelua, jossa tutkimustulokset, asiantuntijalausunnot ja someväitteet sekoittuvat usein keskenään. Yhtäällä on laaja tieteellinen konsensus, jonka mukaan pehmeät rasvat tukevat sydän- ja verisuoniterveyttä. Erityisesti, kun tyydyttynyt (kova rasva) rasva vaihdetaan pehmeisiin rasvoihin. Toisaalla taas osa "vaikuttajista" ja vaihtoehtoisten ruokavalioiden puolestapuhujista esittää, että erityisesti siemenperäiset öljyt olisivat tulehdusta aiheuttavia ja pitkällä aikavälillä jopa terveydelle haitallisia. Miten tavallisen kuluttajan tulisi suhtautua näin ristiriitaisiin viesteihin? 

Tässä artikkelissa tarkastellaan väitteiden taustalla olevaa historiaa, käydään läpi tutkimusnäyttö ja erotellaan myytit faktoista — jotta voit tehdä omat ruokavalintasi tietoon perustuen, ei pelkän klikkiotsikon varassa.

Kasviöljyt ovat olleet ravitsemussuositusten ytimessä jo vuosikymmenten ajan. Niitä on pidetty tärkeänä “pehmeän rasvan” lähteenä, joka auttaa korvaamaan kovaa rasvaa, alentaa LDL-kolesterolia ja tukee sydän- ja verisuoniterveyttä. Niiden sisältämät tyydyttymättömät rasvahapot – erityisesti omega-3 ja omega-6 – on liitetty moniin elimistön tärkeisiin toimintoihin aina solukalvojen rakenteesta hormonien tuotantoon. Siksi ravitsemusasiantuntijat ja terveysjärjestöt ovat pitkään suositelleet kasviöljyjen käyttöä osana terveellistä ruokavaliota.

Viime vuosina keskustelun sävy on kuitenkin muuttunut. Sosiaalinen media ja vaihtoehtoiset ravitsemuspiirit ovat nostaneet esiin väitteitä, joiden mukaan erityisesti siemenperäiset kasviöljyt – kuten auringonkukka-, soija-, maissi- ja rypsiöljy – olisivat terveydelle haitallisia. Joidenkin mukaan ne lisäävät tulehdusta, altistavat metabolisen oireyhtymän kehittymiselle ja voivat pitkällä aikavälillä kasvattaa riskiä muun muassa tyypin 2 diabetekselle, korkealle verenpaineelle ja muille kansansairauksille.

Tämä vastakkainasettelu on jakanut yleisön kahteen leiriin: virallisiin ravitsemuslinjauksiin luottaviin ja niihin kriittisesti suhtautuviin. Kiista ei rajoitu vain terveyskeskusteluihin – se näkyy myös ruokavalioiden trendeissä, öljyjen markkinoinnissa ja kuluttajien arjen valinnoissa. 

Kasviöljyt ovat rasvoja, jotka on puristettu tai uutettu kasvien siemenistä, hedelmistä tai pähkinöistä. Ne voivat olla kylmäpuristettuja (mekaanisesti valmistettuja) tai teollisesti jalostettuja, ja niiden rasvahappokoostumus vaihtelee lähteen mukaan. Yhteistä useimmille kasviöljyille on, että ne sisältävät runsaasti tyydyttymättömiä rasvahappoja – joko kertatyydyttymättömiä (kuten oliiviöljyn öljyhappo) tai monityydyttymättömiä (kuten rypsiöljyn alfalinoleenihappo ja linolihappo).

Kasviöljyt ovat myös merkittävä välttämättömien rasvahappojen lähde:

• Omega-3-rasvahapot (esim. alfalinoleenihappo, ALA) tukevat sydänterveyttä ja ovat tärkeitä aivojen ja hermoston toiminnalle.

• Omega-6-rasvahapot (esim. linolihappo, LA) ovat välttämättömiä solukalvojen rakenteelle ja hormonien kaltaisten yhdisteiden (eikosanoidien) tuotannolle.

Viranomais- ja terveysjärjestöjen suositukset kasviöljyjen käytölle perustuvat vuosikymmenten tutkimusnäyttöön. Sekä Maailman terveysjärjestö (WHO), American Heart Association (AHA) että Suomen ravitsemussuositukset painottavat, että kovien rasvojen (maitotuotteet, liha, kookosöljy, palmuöljy) korvaaminen pehmeillä rasvoilla alentaa LDL-kolesterolia ja vähentää sydän- ja verisuonisairauksien riskiä . Lisäksi kasviöljyt tarjoavat E-vitamiinia ja muita rasvaliukoisia yhdisteitä, jotka toimivat antioksidantteina.

Erityisen vahva suositus koskee rypsi-/rapsiöljyä ja oliiviöljyä, sillä ne sisältävät tasapainoisen rasvahappoprofiilin ja soveltuvat hyvin monipuoliseen ruoanlaittoon. Niiden käytöllä on havaittu yhteys pienempään sydän- ja verisuonisairauksien riskiin väestötasolla. Tämä on yksi syy siihen, miksi kasviöljyt ovat olleet ruokavaliosuositusten kulmakivi jo pitkään – ja miksi niitä pidetään edelleen keskeisenä osana sydänystävällistä ruokavaliota. 

Esittelen myöhemmin myös muutaman muun vähemmän tunnetun kasviöljyn, jotka voivat olla jopa rypsi- tai oliiviöljyä parempia vaihtoehtoja.

Kasviöljyihin kohdistuva kritiikki on viime vuosina noussut erityisesti sosiaalisen median, podcastien ja erilaisten “terveysgurujen” kanavien kautta. Väitteet nojaavat usein yksittäisiin tutkimuksiin, vanhentuneisiin käsityksiin rasvoista tai laboratorio- ja eläinkokeiden löydöksiin, joita on tulkittu laajemmiksi kuin mihin ne todellisuudessa antavat aihetta. Näiden rinnalla leviää myös kertomuksia yksilökokemuksista, joissa esimerkiksi kasviöljyjen käytön vähentäminen on koettu terveydentilaa parantavana – usein kuitenkin muiden ruokavaliomuutosten ja elämäntapatekijöiden myötä.

Yleisimmät someväitteet kasviöljyistä:

• Tulehdusta lisäävä vaikutus: Erityisesti omega-6-rasvahappojen väitetään muuttuvan elimistössä “tulehdusmolekyyleiksi” ja siten aiheuttavan kroonista matala-asteista tulehdusta.

• Yhteys metaboliseen oireyhtymään ja insuliiniresistenssiin: Joidenkin mukaan siemenöljyt edistävät rasvamaksan kehittymistä, nostavat veren sokeritasoja ja vaikeuttavat painonhallintaa.

• Sydän- ja verisuoniriskin kasvu: Tämä väite on vastakkainen valtavirran tutkimusnäytön kanssa, mutta sitä perustellaan muun muassa sillä, että osa tutkimuksista on tehty teollisesti prosessoiduilla öljyillä, ei kylmäpuristetuilla laaduilla.

• Haitalliset yhdisteet kuumennuksessa: Pelätään, että öljyihin muodostuu paistettaessa runsaasti hapettumistuotteita ja aldehydejä, jotka voisivat olla terveydelle haitallisia.

Monet näistä väitteistä juontavat juurensa 1960–1980-lukujen tieteellisiin ja poliittisiin keskusteluihin rasvojen roolista sydänterveydessä. Tuolloin osa tutkimuksista osoitti, että erittäin suuri omega-6:n saanti saattoi joissain olosuhteissa lisätä oksidatiivista stressiä tai tulehdusmerkkiaineita – etenkin, jos ruokavalio oli muuten epätasapainoinen ja sisälsi vähän antioksidantteja. Nämä löydökset jäivät elämään, ja niitä on myöhemmin nostettu esiin kontekstistaan irrotettuina.

Toinen merkittävä syy kasviöljykritiikin kasvuun on prosessoitujen elintarvikkeiden yleistyminen. Monet pikaruoat, valmiit kastikkeet ja leivonnaiset sisältävät kasviöljyjä yhdessä suuren sokeri- ja suolamäärän kanssa. Kun ihmiset voivat paremmin välttäessään tällaisia tuotteita, saattaa syntyä virheellinen johtopäätös, että nimenomaan öljy oli ongelma – vaikka todellisuudessa terveyshyöty syntyy kokonaisen prosessoidun ruokakategorian vähentämisestä.

Yhteistä näille väitteille on, että ne esittävät kasviöljyt yksittäisenä, itsenäisenä riskitekijänä monimutkaisten sairauksien taustalla. Kuten tulevissa kappaleissa nähdään, kokonaiskuva tutkimusnäytön perusteella on kuitenkin toisenlainen: vaikutus riippuu öljyn laadusta, käytön määrästä, ruokavalion kokonaisuudesta ja siitä, mitä kasviöljy korvaa lautasella.

Sekä omega-6- että omega-3-rasvahapot ovat elimistölle välttämättömiä, mutta niiden suhteella voi olla merkitystä. Ihmisen evoluution aikana omega-6 : omega-3 -suhteen on arvioitu olleen noin 1:1–4:1 , kun taas nykypäivän länsimaisessa ruokavaliossa se voi helposti olla 15:1 tai jopa korkeampi . Tämä epätasapaino johtuu usein siitä, että omega-6-pitoisia öljyjä (esim. auringonkukka-, maissi- ja soijaöljy) ja niitä sisältäviä prosessoituja elintarvikkeita käytetään runsaasti, mutta omega-3-lähteitä saadaan vähän.

Liian suuri omega-6:n ja vähäinen omega-3:n saanti voi joidenkin tutkimusten mukaan edistää elimistön matala-asteista tulehdusta, erityisesti jos ruokavalio on muuten ravintoköyhä ja sisältää runsaasti nopeita hiilihydraatteja ja vähän antioksidantteja. Toisaalta useimmat väestötason tutkimukset osoittavat, että haitta syntyy pääosin omega-3:n puutteesta , ei maltillisesta omega-6:n saannista.

Näin saat suhteen tasapainoon ja riittävästi omega-3:a:

• Syö 2–3 annosta rasvaista kalaa viikossa (esim. lohi, silli, makrilli).

• Lisää ruokavalioon kasviperäisiä omega-3-lähteitä : pellavansiemenrouhe, chiansiemenet, saksanpähkinät, hamppusiemenet ja camelinaöljy.

• Käytä rypsi-/rapsiöljyä , joka sisältää hyvän määrän alfalinoleenihappoa (ALA) ja tasapainoisen omega-6/omega-3 -suhteen.

• Harkitse leväpohjaista omega-3-lisää , erityisesti jos et syö kalaa – se tarjoaa suoraan EPA- ja DHA-rasvahappoja, joita kasvilähteistä saa muuten vain vähän.

• Vähennä runsaan omega-6:n lähteitä (esim. auringonkukka- ja maissiöljy), jos omega-3:n saanti on alhainen.

Kun sekä omega-6 että omega-3 ovat riittävästi edustettuina ja tasapainossa, ne tukevat yhdessä sydän- ja verisuoniterveyttä, aivojen toimintaa ja elimistön normaaleja tulehdusreaktioita – ilman, että kumpikaan rasvahapporyhmä joutuu kohtuuttomasti “syylliseksi”.

Kasviöljyjen kuumennuskestävyys vaihtelee niiden rasvahappokoostumuksen ja jalostusasteen mukaan. Monityydyttymättömät rasvahapot (omega-3 ja omega-6) hapettuvat herkemmin kuin kertatyydyttymättömät rasvat, joten niiden liiallista kuumentamista kannattaa välttää. Hapettumisen seurauksena öljyyn voi muodostua aldehydejä ja muita yhdisteitä, jotka suurina määrinä voivat olla haitallisia.

Näin käytät öljyjä turvallisesti kuumennuksessa:

• Valitse oikea öljy oikeaan tarkoitukseen :

  • Paistamiseen ja wokkaamiseen: rypsi-/rapsiöljy, mieto oliiviöljy tai korkea-oleiini auringonkukkaöljy kestävät kuumuutta paremmin.

  • Salaatteihin ja miedolle lämmölle: extra-neitsytoliiviöljy, pellava-, camelina- ja hamppuöljy (nämä kannattaa käyttää pääosin kylmänä, koska niiden omega-3-rasvahapot ovat herkempiä hapettumaan).

• Vältä savuamista : kun öljy alkaa savuta, sen rasvahapot ja antioksidantit hajoavat nopeasti ja maku muuttuu kitkeräksi.

• Älä käytä samaa öljyä toistuvasti : erityisesti uppopaistossa öljyyn kertyy hapettumistuotteita ja se muuttuu tummaksi ja paksuksi – tällöin se kannattaa hävittää.

• Säilytä öljyt oikein : valolta ja lämmöltä suojattuna, tiiviisti suljettuna. Tämä hidastaa hapettumista jo ennen käyttöä.

Kun valitset kuumennukseen sopivan öljyn ja vältät liiallista ylikuumentamista, saat hyödynnettyä kasviöljyjen terveyshyödyt ilman merkittäviä haittoja.

Kylmäpuristetut öljyt valmistetaan mekaanisesti, ilman korkeaa lämpötilaa tai liuottimia. Tämän ansiosta ne säilyttävät luontaiset aromit, värin ja osan öljyn sisältämistä antioksidanteista, kuten polyfenoleista ja E-vitamiinista. Kylmäpuristettu oliivi-, rypsi-, camelina- tai hamppuöljy voi tuoda ruokaan paitsi pehmeää rasvaa myös makua ja ravintoarvoa, joita jalostetummissa öljyissä on vähemmän.

Milloin kylmäpuristettu öljy on paras valinta:

• Salaatteihin, kastikkeisiin ja marinadeihin, joissa öljyn oma maku saa tulla esiin.

• Ruoan viimeistelyyn, esimerkiksi keiton tai pastan päälle valutettuna.

• Kun halutaan maksimoida polyfenolien ja muiden herkempien yhdisteiden saanti.

Milloin kylmäpuristettu ei ole paras vaihtoehto:

• Korkean lämpötilan paistamiseen (wokki, uppopaisto), sillä kylmäpuristetut öljyt sisältävät usein enemmän vapaita rasvahappoja ja epäpuhtauksia, jotka alentavat savuamispistettä.

• Tilanteissa, joissa tarvitaan neutraali maku (esim. leivonnassa tai ruokalajissa, jossa öljyn aromi ei ole toivottu).

• Pitkäaikaisessa varastoinnissa, jos öljyä ei käytetä usein – kylmäpuristetut öljyt härskiintyvät jalostettuja nopeammin.

Käytännön vinkki: Kotikeittiössä voi olla hyvä pitää kaapissa kaksi eri öljyä :

1. Kylmäpuristettu (oliivi-, camelina-, hamppu- tai rypsiöljy) kylmänä käytettäväksi ja maun vuoksi.

2. Jalostettu, lämpöä kestävä öljy (mieto rypsi- tai korkea-oleiini auringonkukkaöljy) kuumennettaviin ruokiin.

Näin saat molempien öljyjen hyödyt – maun ja ravintoaineet kylmäpuristetusta, sekä hyvän kuumennuskestävyyden jalostetusta.

Kaikki kasviöljyt eivät ole ravitsemuksellisesti samanarvoisia. Laatueroihin vaikuttavat erityisesti rasvahappoprofiili, omega-3- ja omega-6-suhde, antioksidanttipitoisuus sekä öljyn jalostusaste. Parhaat valinnat ovat sellaisia, jotka tarjoavat runsaasti pehmeää rasvaa, sisältävät hyödyllisiä bioaktiivisia yhdisteitä ja soveltuvat monipuoliseen käyttöön.

Parhaat arjen öljyt:

• Rypsi-/rapsiöljy : Erittäin monipuolinen, hyvä omega-3/omega-6 -tasapaino ja korkea ALA-pitoisuus. Soveltuu sekä kuumaan että kylmään käyttöön.

• Extra-neitsytoliiviöljy : Runsaasti kertatyydyttymättömiä rasvoja ja polyfenoleja; erinomainen salaatteihin ja ruoan viimeistelyyn, mutta kestää myös miedon paistamisen.

• Camelinaöljy : Hyvin korkea omega-3-pitoisuus ja mieto pähkinäinen maku; käytä kylmänä, sillä omega-3 on herkkä kuumuudelle.

• Hamppuöljy : Sisältää tasapainoisesti omega-3- ja omega-6-rasvahappoja sekä GLA:ta (gamma-linoleenihappo); käytä pääasiassa kylmänä.

• Avokadoöljy : Korkea kertatyydyttymättömien rasvojen määrä ja korkea savuamispiste; sopii sekä kylmään että kuumaan käyttöön.

Kohtuullisesti käytettävät öljyt:

• Auringonkukka- ja maissiöljy : Hyvä E-vitamiinin lähde, mutta sisältää runsaasti omega-6:ta ja hyvin vähän omega-3:a – käytä tasapainoisessa suhteessa ja mieluiten kylmänä.

• Soijaöljy : Monipuolinen rasvahappokoostumus, mutta usein osa prosessoituja elintarvikkeita, joissa on muita vähemmän terveellisiä ainesosia.

Harvoin käytettävät öljyt:

• Kookosöljy : Sisältää runsaasti tyydyttynyttä rasvaa; voi käyttää maun vuoksi satunnaisesti, mutta ei sydänterveyden kannalta ykkösvalinta.

• Palmuöljy : Myös hyvin tyydyttynyttä; lisäksi tuotantoon liittyy usein ympäristöongelmia.

 
Kuten jo aiemmin mainittiin. Pidä kotona vähintään kahta öljyä – yksi kestävään kuumennukseen (esim. mieto rypsiöljy tai avokadoöljy) ja yksi kylmään käyttöön (esim. extra-neitsytoliiviöljy, camelina- tai hamppuöljy). Näin saat sekä monipuolisen rasvahappoprofiilin että hyödynnät öljyjen parhaat ominaisuudet oikeassa käyttötarkoituksessa.

Yksi vahvimmista ja johdonmukaisimmista kasviöljyjen terveysvaikutuksista liittyy niiden kykyyn alentaa LDL-kolesterolia silloin, kun ne korvaavat ruokavaliossa kovaa, tyydyttynyttä rasvaa. LDL (low-density lipoprotein) kuljettaa kolesterolia verenkierrossa ja liiallisina määrinä lisää valtimoiden seinämiin kertyvien plakkien riskiä – tämä puolestaan kasvattaa sydän- ja verisuonitautien todennäköisyyttä.

Kasviöljyjen monityydyttymättömät (PUFA) ja kertatyydyttymättömät (MUFA) rasvahapot vaikuttavat suotuisasti maksan kolesteroliaineenvaihduntaan: ne tehostavat LDL-reseptorien toimintaa, mikä lisää LDL:n poistumista verenkierrosta. Tutkimuksissa on havaittu, että tyydyttyneen rasvan korvaaminen PUFA:lla voi laskea LDL-tasoa keskimäärin 10–15 % muutamassa viikossa.

Kertatyydyttymättömillä rasvoilla vaikutus on hieman maltillisempi, mutta silti merkittävä, erityisesti kun ruokavalio sisältää runsaasti vihanneksia, täysjyväviljaa ja kuitua.

Erityisen hyviä LDL:n hallintaan ovat rypsi-/rapsiöljy , extra-neitsytoliiviöljy ja muut öljyt, joissa on tasapainoinen rasvahappoprofiili ja korkea antioksidanttipitoisuus. Näiden vaikutus korostuu, kun öljyjen käyttö yhdistetään muihin sydänystävällisiin ruokavalion periaatteisiin – kuten säännölliseen kalan syöntiin ja kovien rasvojen minimointiin.

Kasviöljyjen terveysvaikutuksista käydään vilkasta ja joskus hyvin kärjistynyttä keskustelua, mutta kokonaisvaltainen tutkimusnäyttö ja ravitsemussuositukset antavat varsin yhtenäisen viestin: kasviöljyt eivät ole vaarallisia, kun niitä käytetään laadukkaasti ja oikeassa yhteydessä. Päinvastoin, ne voivat olla merkittävä tekijä sydän- ja verisuoniterveyden tukemisessa, erityisesti silloin, kun ne korvaavat ruokavaliossa kovaa, tyydyttynyttä rasvaa.

Kasviöljyt tarjoavat runsaasti pehmeää rasvaa (kertatyydyttymättömiä ja monityydyttymättömiä rasvahappoja), mukaan lukien välttämättömiä omega-3- ja omega-6-rasvahappoja. Omega-6 ja omega-3 -suhteella voi olla merkitystä: länsimaisessa ruokavaliossa omega-3:n saanti on usein niukkaa suhteessa omega-6:een, mikä voi pitkällä aikavälillä lisätä tulehdusalttiutta. Tämän epätasapainon välttämiseksi on tärkeää lisätä omega-3-lähteitä (rasvainen kala, pellava-, chia-, hamppu- ja camelinaöljy, saksanpähkinät sekä leväpohjaiset omega-3-valmisteet).

Väitteet siitä, että kohtuullinen omega-6:n saanti lisäisi tulehdusta tai olisi merkittävä syy metaboliseen oireyhtymään, tyypin 2 diabetekseen tai muihin kansansairauksiin, eivät saa tukea laadukkaista väestö- ja kliinisistä tutkimuksista . Haitat korostuvat lähinnä silloin, kun ruokavalio on muuten epätasapainossa, runsasenerginen ja köyhä ravintoaineiltaan – tai kun öljy on laadultaan heikko (esim. toistuvasti ylikuumentunut uppopaistoöljy).

Kuumennuksessa öljyjen laatu ja käyttötapa ratkaisevat: jalostetut rypsi-, avokado- ja korkea-oleiini auringonkukkaöljyt kestävät lämpöä hyvin, kun taas omega-3-pitoiset kylmäpuristetut öljyt (camelina, hamppu, pellava) kannattaa käyttää pääasiassa kylmänä. Kylmäpuristettujen öljyjen etu on niiden aromi ja korkea antioksidanttipitoisuus, mutta ne eivät aina kestä korkeaa lämpöä.

Kaikki kasviöljyt eivät ole yhtä hyviä:

• Erinomaiset arkeen: rypsi-/rapsiöljy, extra-neitsytoliiviöljy, camelinaöljy, hamppuöljy, avokadoöljy.

• Kohtuullisesti: auringonkukka-, maissi- ja soijaöljy (tasapaino huomioiden).

• Harvoin: kookos- ja palmuöljy (paljon tyydyttynyttä rasvaa, ei sydänterveyden ykkösvalinta).

LDL-kolesterolin kannalta kasviöljyjen edut ovat kiistattomia: tyydyttyneen rasvan korvaaminen pehmeällä rasvalla voi laskea LDL-tasoa merkittävästi ja siten pienentää sydänsairauksien riskiä. Triglyserideihin vaikutus on neutraali tai lievästi laskeva, erityisesti kun pehmeällä rasvalla korvataan nopeita hiilihydraatteja.

Käytännön johtopäätökset:

1. Korvaa kovia rasvoja pehmeillä – saat suurimman hyödyn sydänterveydelle.

2. Huolehdi omega-6 ja omega-3 -tasapainosta – lisää omega-3-lähteitä ruokavalioosi.

3. Valitse öljy käyttötarkoituksen mukaan – yksi kuumennukseen, toinen kylmään käyttöön.

4. Vältä ylikuumentamista ja kierrättämistä – näin minimoit haitalliset yhdisteet.

5. Säilytä öljyt oikein – viileässä, pimeässä, tiiviisti suljettuina; herkkäöljyt jääkaappiin.

6. Katso kokonaisuutta – öljy on vain yksi osa terveellistä ruokavaliota, joka sisältää runsaasti kasviksia, täysjyväviljaa, palkokasveja, pähkinöitä ja kalaa.

Lopulta kysymykseen “Ovatko kasviöljyt vaarallisia?” vastaus on: Eivät, jos niitä käytetään laadukkaasti ja osana tasapainoista ruokavaliota. Todelliset terveysriskit liittyvät enemmän epäterveelliseen kokonaisruokavalioon, liialliseen energiansaantiin ja huonolaatuisten, ylikuumentuneiden öljyjen käyttöön kuin itse kasviöljyihin.