Mikä on hyvä LDL- ja HDL-kolesterolin taso? – Viitearvot ja selitykset

Kolesteroliin liittyvät veriarvot voivat tuntua monimutkaisilta, mutta niiden ymmärtäminen on tärkeää sydän- ja verisuoniterveyden kannalta. Erityisesti LDL- ja HDL-kolesterolin tasapaino vaikuttaa suoraan siihen, miten suuri riski ihmisellä on sairastua esimerkiksi sepelvaltimotautiin, sydäninfarktiin tai aivohalvaukseen. Tässä artikkelissa avataan tarkasti, mitä nämä arvot tarkoittavat, mitkä ovat viralliset viitearvot ja miten niihin voi itse vaikuttaa.

LDL- ja HDL-kolesteroli ovat lipoproteiineja eli rasva-aineita kuljettavia proteiineja, jotka liikkuvat verenkierrossa. Ne eroavat toisistaan tehtävänsä ja vaikutustensa perusteella.

• LDL-kolesteroli (Low-Density Lipoprotein) tunnetaan nimellä "huono kolesteroli", koska se kuljettaa kolesterolia kudoksiin, myös verisuonten seinämiin. Ylimääräinen LDL voi kertyä valtimoihin ja johtaa plakkiin, joka ahtauttaa suonia ja lisää sydän- ja verisuonitautien riskiä.
  
  

• HDL-kolesteroli (High-Density Lipoprotein) on "hyvä kolesteroli", joka kerää ylimääräistä kolesterolia kudoksista ja kuljettaa sen takaisin maksaan hajotettavaksi. Korkea HDL-taso suojaa valtimoita ja vähentää sydäntautiriskiä.

Terveydenhuollossa käytetään viitearvoja arvioitaessa, ovatko kolesteroliarvot terveellisellä tasolla. Arvot ilmoitetaan millimoolia per litra (mmol/l).

Suositusarvot aikuisille:

• LDL-kolesteroli:
  
  

  • Alle 3,0 mmol/l normaaliväestölle
    
    

  • Alle 2,5 mmol/l sydän- ja verisuonitautien riskiryhmille
    
    

  • Alle 1,8 mmol/l jo sairastaneille (esim. sydäninfarkti tai diabetes)
    
    

• HDL-kolesteroli:
  
  

  • Yli 1,0 mmol/l miehillä
    
    

  • Yli 1,2 mmol/l naisilla
    
    

• Kokonaiskolesteroli:
  
  

  • Alle 5,0 mmol/l
    
    

• Triglyseridit:
  
  

  • Alle 1,7 mmol/l
    
    

Nämä suositukset perustuvat kansallisiin ja kansainvälisiin hoitosuosituksiin, ja yksilöllinen tavoitearvo voi vaihdella terveydentilan ja riskitekijöiden mukaan.

Vaikka yksittäiset arvot ovat tärkeitä, myös näiden kahden suhde kertoo paljon riskitasosta. Ihanteellista on matala LDL ja korkea HDL. Esimerkiksi:

• Jos LDL on 4,2 ja HDL vain 0,9, riskitaso on selvästi kohonnut.
  
  

• Jos taas LDL on 2,8 ja HDL 1,5, tilanne on huomattavasti parempi.
  
  

Usein käytetään kokonaiskolesterolin ja HDL:n välistä suhdelukua , joka antaa yleiskuvan riskistä:

• Alle 4,0 = hyvä
  
  

• 4,0–5,0 = kohtalainen riski
  
  

• Yli 5,0 = kohonnut riski

Kolesteroliarvoihin vaikuttavat useat tekijät – osa hallittavissa, osa ei:

Hallittavat tekijät:

• Ravinto: paljon tyydyttyneitä rasvoja (esim. voita, kermaa, rasvaisia juustoja) sisältävä ruokavalio nostaa LDL-arvoa.
  
  

• Liikunta: säännöllinen aerobinen liikunta voi nostaa HDL-tasoa.
  
  

• Tupakointi: alentaa HDL-kolesterolia.
  
  

• Ylipaino: usein yhteydessä korkeaan LDL:ään ja triglyserideihin.
  
  

• Alkoholinkäyttö: kohtuullisena voi nostaa HDL:ää, liiallisena haitallista.
  
  

Ei-hallittavat tekijät:

• Perinnöllisyys: geenit vaikuttavat kolesterolin muodostumiseen ja aineenvaihduntaan.
  
  

• Ikä: kolesteroliarvot nousevat usein iän myötä.
  
  

• Sukupuoli: ennen vaihdevuosia naisilla on usein korkeampi HDL kuin miehillä.
  
  

Kolesteroliarvojen mittaus on yksinkertainen verikoe, joka onnistuu joko paastottuna tai ilman paastoa. Mittaus suositellaan:

• Aikuisille vähintään 5 vuoden välein
  
  

• Useammin, jos suvussa on sydänsairauksia
  
  

• Jos henkilöllä on ylipainoa, diabetes tai korkea verenpaine
  
  

• Tupakoitsijoille ja vähän liikkuville
  
  

• Käytettäessä kolesterolia alentavia tuotteita tai lääkkeitä, vaikutusten seuraamiseksi
  
  

Tulos kertoo myös, tarvitaanko elämäntapamuutoksia, lääkitystä tai tarkempia tutkimuksia.

LDL:n alentaminen:

• Vältä kovia eläinrasvoja: korvaa voi, juusto ja rasvainen liha kasviöljyillä ja kasvipohjaisilla levitteillä.
  
  

• Lisää liukenevaa kuitua ruokavalioon: kaura, ohra, psyllium ja palkokasvit.
  
  

• Käytä kasvisteroleita tai -stanoleita sisältäviä elintarvikkeita (esim. erityislevitteet).
  
  

• Lisää omega-3-rasvahappoja (rasvainen kala, pellavansiemenet, saksanpähkinät).
  
  

• Laihdu, jos paino on koholla.
  
  

HDL:n nostaminen:

• Harrasta liikuntaa: vähintään 150 minuuttia reipasta liikuntaa viikossa.
  
  

• Lopeta tupakointi.
  
  

• Kohtuualkoholista voi olla hyötyä, mutta lääkärin kanssa on tärkeä keskustella kokonaisriskistä.
  
  

LDL- ja HDL-kolesteroli ovat keskeisiä tekijöitä sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä ja hoidossa. Tavoitteena on pitää LDL matalana ja HDL mahdollisimman korkealla. Yksittäisten arvojen sijaan kannattaa tarkastella koko lipidiprofiilia ja huomioida elämäntavat kokonaisuudessaan. Kolesteroliarvojen mittauttaminen ja niihin vaikuttaminen ovat tehokkaita tapoja huolehtia sydämen hyvinvoinnista.